Kiinnostus heräsi sairaanhoitajaopintoihin | SeAMK.fi

Kiinnostus sairaanhoitajaopintoihin heräsi maakuntakorkeakoulun ja kotihoidon työkokemuksen kautta

Artikkelin kirjoittaja on SeAMKin alumni.

Olen 40-vuotias Miia-Rebekka Hautala Alajärveltä. Olen kotoisin Vimpelistä ja ennen Alajärvelle päätymistä, asuin Jyväskylässä ja Seinäjoella. Yläasteen lopulla olin todella epävarma siitä, mitä haluaisin opiskella ja tehdä työkseni. Haaveammatit olivat vaihtuneet vuosien varrella maatalouslomittajasta ja kirjastonhoitajasta äidinkielenopettajaan ja juristiin. Viimein päätin, että haen opiskelemaan sihteeriksi, kunnes biologiassa alkoi ihmisen biologia ja kiinnostuin siitä.

Päätin sittenkin opiskella lähihoitajaksi. Aloitin opinnot vuonna 1998 Jyväskylän sosiaali- ja terveysalan oppilaitoksessa, josta siirryin ensimmäisen vuoden jälkeen Seinäjoen palvelualojen oppilaitokseen lähemmäksi perhettä ja ystäviäni. Valmistuin lähihoitajaksi keväällä 2002 suuntautuen mielenterveys-, kriisi- ja päihdetyöhön.

Upea tiimi ja ihastuminen kotihoitoon

Lähihoitajaksi valmistumiseni jälkeen ajattelin, ettei minusta ole hoitoalalle ja hain lukemaan merkonomiksi Järviseudun ammatti-instituuttiin Alajärvelle. Opintojen aikana menin naimisiin ja sain ensimmäisen viidestä lapsestani. Merkonomiopintojen aikana tein kesäsijaisuuksia vammaistyössä sekä vanhusten tehostetussa palveluasumisessa. Valmistuin asiakaspalvelun ja markkinoinnin merkonomiksi keväällä 2005. Jostakin syystä en ole kuitenkaan tehnyt valmistumiseni jälkeen päivääkään merkonomin töitä.

Olin pitkään kotiäitinä, kunnes sain kesällä 2010 puhelun, jossa minua pyydettiin kesäloman sijaiseksi lähihoitajaksi Soinin kotihoitoon. Hyvin epävarmalla mielellä päätin tarttua haasteeseen ja rakastuin työhön kotihoidossa. Tähän oli varmasti syynä aivan mahtavan lämminhenkinen tiimi, jossa sain työskennellä.

Vuonna 2013 taas kotiäitinä ollessani, katselin huvikseni työpaikkailmoituksia ja huomasin, että Alajärven kaupunki haki lähihoitajia vakituiseen työsuhteeseen kotihoitoon. Yhtenä alkusijoituspaikkana oli Soinin kotihoito. Päätin hakea vaikka en ollutkaan vielä ajatellut palata työelämään. Sain paikan ja työskentelin ryhmäkodilla sekä kotihoidon kentällä, kunnes aloin odottaa nuorimmaistani.

Sairaanhoitajaopintoja ja vahvaa ryhmähenkeä

Äitiysloman ja lyhyen hoitovapaan aikana sain tietää, että Alajärvellä alkaa SeAMKin maakuntakorkeakoulussa sairaanhoitajan koulutus ja hetken mielijohteesta päätin hakea. Esivalintakoe meni mielestäni todella huonosti, mutta yllätyksekseni olin yksi varsinaiseen pääsykokeeseen valituista. Sain opiskelupaikan. Opinnot olivat monimuoto-opintoja, joten ne oli suunniteltu onnistumaan esimerkiksi työn ohella. Niinpä päätin palata työhöni kotihoidossa, tällä kertaa Alajärven kotihoitoon. Tein kaksivuorotyötä lähihoitajana, huolehdin lapsista ja opiskelin työn ohella.

Opintojen aikana kävin läpi avioeron ja monta muutakin kriisitilannetta ja aioin moneen otteeseen keskeyttää opinnot. Jostakin olen kai perinyt sen verran pohjalaista jääräpäisyyttä, että halusin kuitenkin saattaa opinnot päätökseen. Meillä oli myös aivan mahtava ja kannustava ryhmä, joiden kanssa edelleen pyrimme tapaamaan ainakin kerran vuodessa. Meidän luokan ryhmähenki oli heti opintojen alusta lähtien loppuun saakka todella hyvä ja opiskelukollegat olivatkin parasta koko opinnoissa.

Työharjoittelut kasvattivat ammatillista osaamista

Opintoihin kuului paljon työharjoittelua, mikä on hyvä koska erityisesti terveydenhoitoalalla oppii parhaiten tekemällä. Asiat eivät aina mene suoraa oppikirjojen mukaan, vaan harjoitteluissa pääsee näkemään miten opittuja asioita voi soveltaa käytäntöön. Suoritin kliinisen hoitotyön- ja sisätautien harjoittelut sekä viimeisen, suuntautumisopintoihin kuuluvan harjoittelun, Alajärven akuuttiosastolla ja kotisairaalassa, jotka olivat todella opettavaisia harjoittelupaikkoja. Varsinkin akuuttiosastolla pääsi näkemään todella paljon erilaisia potilaita ja korona toi siihen vielä oman ripauksensa haastetta.

Kirurgian harjoittelussa sain osallistua harjoitteluun, johon kuului lyhyitä 1-2 viikon harjoittelupätkiä Seinäjoen keskussairaalassa eri poliklinikoilla. Minä tein harjoittelut urologian poliklinikalla, josta pidin erityisen paljon, kirurgian poliklinikalla ja ortopedian poliklinikalla. Kirurgian polilla sain tutustua päivän ajan verisuonihoitajan työhön ja päivän ajan haavahoitajan työhön haavapolilla. Harjoittelu oli todella mielenkiintoinen vaikkakin raskas, koska matkaa edestakaisin tuli n. 120 km joka päivä. Lisäksi suoritin harjoitteluja myös Särkisen perhekodilla ja Lasten- ja nuortenkoti Metsäkulmassa Vimpelissä, Päiväkeskus Keitaalla Alajärvellä, sekä omalla työpaikallani Alajärven kotisairaanhoidossa. Jokainen harjoittelu toi lisää ammatillista varmuutta ja mahtavia kokemuksia.

Olin koko opintojen ajan ajatellut, että suuntaudun mielenterveys- ja päihdetyöhön. Työharjoittelujen myötä päätin kuitenkin suuntautua sisätauti-kirurgiseen hoitotyöhön, koska se antaa paljon enemmän valmiuksia toimia sairaanhoitajana eri toimipisteissä. Opintojen loppuvaiheessa, kesken opinnäytetyön tekemisen minua pyydettiin sijaistamaan sairaanhoitajaa omalla työpaikallani Alajärven kotihoidossa. Muistan, miten valvoin edellisen yön ja pelkäsin kuollakseni ensimmäistä työpäivää. Jotenkin siitä kuitenkin suoriuduin, kuten koko sijaisuudesta.

Kotisairaanhoitoon valmistumisen jälkeen

Valmistuin sairaanhoitajaksi toukokuussa 2021. Valmistumisen jälkeen sain sijaistaa oman tiimini sairaanhoitajia kesälomien ajan ja siinä samalla hain myös vakituista sairaanhoitajan tointa Järvi-Pohjanmaan kotihoitoon. Sain paikan ja kiersin ensin eri tiimejä Alajärvellä ja Vimpelissä. Tuoreelle sairaanhoitajalle se tuntui todella raskaalta, joten pyysin saada oman tiimin, jossa voisin työskennellä.

Vimpelin tiimin sairaanhoitaja siirtyi toisiin tehtäviin, ja tiimin uusi tiiminvetäjä pääsi aloittamaan työt vasta myöhemmin, joten minua pyydettiin toimimaan hänen tilallaan siihen saakka. Lupauduin ja löysin samalla todella ihanan ja lämminhenkisen tiimin, jossa olen saanut nyt työskennellä noin vuoden ajan toisena sairaanhoitajana. Pidän työstäni ja kotihoito on lähellä sydäntäni. Koen, etten osaisi muualla ollakaan. Kollegat ja asiakkaat ovat tulleet läheisiksi ja vaikka hoitajapula koskettaa todella voimakkaasti omaa työtäni, pidän edelleen työstäni vanhusten parissa. Nyt uutena asiana työssäni on vuoden alussa tapahtunut siirtyminen Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialueen palvelukseen. Se on tuonut mukanaan tietynlaisia muutoksia ja haasteitakin.

Kotisairaanhoidossa tehdään perushoidon lisäksi sairaanhoidollisia toimenpiteitä. Suoniverinäytteiden ottoa ja haavahoitoa on aika usein. Palvelutarpeen arviointia tulee eteen todella paljon ja siihen kuuluu suurena osana RAI-arviointi sekä fyysisen toimintakyvyn-, ravitsemus- ja muistitestit. Lisäksi meillä on ollut paljon hoitoneuvotteluja, vastuu asiakkaiden lääkehoidosta ja esimerkiksi lääkkeiden annosjakelutilauksista. Hoito- ja palvelusuunnitelmien laatimista ja päivittämistä tulee eteen paljon, vaikka lähihoitajat jakavatkin tämän vastuualueen hienosti kanssamme. Olemme myös läheisessä yhteistyössä lääkärin, akuutti- ja kuntoutusosaston, sekä asiakkaiden läheisten kanssa.

Jatkuvaa itsensä kehittämistä

Koen todella tarpeelliseksi myös kehittää itseäni koko ajan. Työnantaja on tarjonnut erilaisia koulutuksia hätäensiavusta ja varfariinihoitokoulutuksesta kansalliseen haavahoitokoulutukseen. Silti koen, että haluaisin vielä jotakin enemmän.

Haaveissa siintää terveydenhoitajaopinnot työn ohella. Olen sitä mieltä, että opiskelusta on aina hyötyä. On hyvä edetä ja kehittää itseään. Se vaatii työtä ja määrätietoisuutta, stressiä, itkua ja valvottuja öitä, mutta lopussa kiitos seisoo!

Jos pohdit, lähtisitkö opiskelemaan, kokeile ainakin hakea. Itse olen hakenut kaikkiin opintoihini hetken mielijohteesta ja näin jälkeenpäin ajateltuna kaiken pitikin mennä juuri näin.

Miia-Rebekka Hautala