SeAMK.fi
Maahanmuuttajataustaisista lapsista ja nuorista puhutaan julkisesti usein yhtenä yhtenäisenä ryhmänä. Tämä ei kuitenkaan tee oikeutta lasten ja nuorten yksilöllisten kykyjen ja tarpeiden huomioimiselle koulutuksessa. Kuten aikuiset, myös alaikäiset maahanmuuttajat eroavat toisistaan muun muassa koulunkäyntihistoriansa, maahanmuuttonsa syyn, Suomessa viettämänsä ajan sekä yksilöllisten oppimistaitojensa ja -tavoitteidensa suhteen. Tämän vuoksi oppijat on kohdattava samalla tavalla yksilöllisesti kuin muutkin oppilaat opetussuunnitelman velvoitteita seuraten.
Eurooppalaisessa Lasten ja nuorten osallisuuden pedagogiikkaa kouluissa ja kasvatusyhteisöissä – moninaisen kotoutumisen tutkimus- ja innovaatioprojektissa (Child-up) haastatellut kasvatus- ja sosiaalialan ammattilaiset toteavat, että suurin ero maahanmuuttajan ja ei-maahanmuuttajan välillä on paikalliskielen osaamisen taito sekä siitä johtuva vaikeus löytää ystäviä suomea äidinkielenään puhuvista.
“Suomen kielen osaaminen ei kuitenkaan ole staattisesti ryhmiä erottava tekijä, sillä kielitaitohan kehittyy käytön myötä. Siksi juuri paikalliskielen käyttömahdollisuuksien tarjoaminen ja hyödyntäminen on tärkeää. Suomalaiset voisivat paljon rohkeammin kutsua eri äidinkieliä puhuvia mukaan yhteisen tekemisen pariin tai vertaisryhmiin. Kun kokee kuuluvansa johonkin ryhmään, jossa käytetään runsaasti suomen kieltä, itsetunto ja motivaatio suomen oppimiseen kasvaa. Kun kokee onnistumista siinä, että selviää jostain tilanteesta suomeksi, rohkeus käyttää kieltä kasvaa entisestään. Näitä onnistumisia koulut ja koko yhteiskunta voivat ruokkia toimimalla kielitietoisesti. Silloin tullaan kielenoppijaa vastaan puhumalla riittävän selkeästi ja hitaasti ilman monimutkaisia lauseita, hyödyntäen samalla eleitä ja ilmeitä”, hankkeen projektipäällikkö Henna Jousmäki Seinäjoen ammattikorkeakoulusta toteaa.
“Suomenpuhuja on yhtä lailla oppijan paikalla, sillä eri kielten pienestäkin osaamisesta on hyötyä monikielistyvässä yhteiskunnassamme. Tämä näkyy parhaillaan tarpeena löytää itäeurooppalaisten kielten taitajia monenlaisiin tehtäviin. Hyödyllisempää on puhua monikielisistä resursseista kuin siitä, että yksi on syntyperäinen kielenpuhuja ja toinen vieraskielinen.”
Samaan aikaan paikalliskielen oppimisen kanssa tuleekin arvostaa myös oppilaan oman äidinkielen asemaa ja kannustaa sen opiskeluun.
“Oman äidinkielen riittävä ja vahvistuva osaaminen tukee oppimista kokonaisvaltaisesti. Se on myös tärkeä identiteetin ja oman elämäntarinan rakennusväline. Valitettavasti saavutettavuus ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus eivät tässä asiassa vielä toteudu. Myös oman äidinkielen opettajat ovat eriarvoisessa asemassa muun opettajakunnan rinnalla”, hankkeessa myös työskennellyt Maiju Kinossalo huomauttaa.
Euroopan unionin Horisontti2020-ohjelmasta vuosina 2019–2022 rahoitetun Child-up-hankkeen suomalaisesta osatoteutuksesta vastasi Seinäjoen ammattikorkeakoulu (SeAMK). Aiemmat maahanmuuttajien opetusta Suomessa käsitelleet tutkimukset on toteutettu Etelä-Suomen suurissa kaupungeissa. Child-up-hanke toteutettiin Pirkanmaan ja Etelä-Pohjanmaan maakunnissa, mikä tuo uutta näkökulmaa ilmiöön maantieteellisesti. Ymmärrystä tarvitaan juuri nyt Ukrainan sotaa pakenevien kouluikäisten vuoksi yhä useammassa kunnassa. Etelä-Pohjanmaalla hankkeen opit pääsivät välittömästi käyttöön Kinossalon astuttua kevääksi luokkahuoneeseen Lapualle saapuneiden ukrainalaisten lasten opettajaksi. Työssään hän soveltaa osallisuuden ja identiteetin rakentamisen pedagogiikkaa.
Maantieteellisen uutuusarvon lisäksi tutkimusta väritti se, että osa tutkimuksesta toteutettiin pandemian aiheuttamissa poikkeusoloissa.
“Poikkeusaikana mukaan lähteminen luokkahuonetutkimukseen kertoo näilläkin alueilla koulutus- ja sosiaalialojen ammattilaisten sitoutuneisuudesta työtään ja asiakkaitaan kohtaan. Kyselyihin ja haastatteluihin osallistuneet opettajat, sosiaalityöntekijät, ohjaajat ja tulkit kertoivat työssään kohtaamistaan haasteista ja esittivät niihin ratkaisuja ja kehittämistoimenpiteitä. Siinä missä opettaja voi esimerkiksi tietoisesti ohjata pari- ja ryhmätöihin erilaisista taustoista tulevia oppilaita tai hyödyntää ja sallia monikielisyyttä luokkahuoneessa, on yhteiskunnallisella tasolla asioita, jotka on ratkaistava rakenteita ja käytäntöjä muuttamalla, kuten esimerkiksi lyhennettävä aikaa turvapaikkapäätöksen odottamiselle inhimillisten ja yhteiskunnallisten resurssien säästämiseksi”, vastaava tutkija Tiina Hautamäki summaa.
Tutkimus- ja kehittämisyhteistyö seitsemän Euroopan maan kesken pandemia- ja sota-aikana on opettanut paljon myös erilaisista kansallisista olosuhteista ja rakenteista, joissa tiedettä eri maissa tehdään. Yhteisten tavoitteiden eteen työskentely on omiaan vahvistamaan yhteenkuuluvuuden tunnetta ja halua edistää yhteiskunnallista hyvää osallisuuden ja toimijuuden vahvistamisen kautta.
Lisätiedot:
Hankkeen vastuullinen tutkija, YTT Tiina Hautamäki: tiina.hautamaki@seamk.fi
Projektipäällikkö, FT Henna Jousmäki: henna.jousmaki@seamk.fi (7.6.2022 saakka)
KM, LO, väitöskirjatutkija Maiju Kinossalo: maiju.kinossalo@tuni.fi
