”Minusta piti tulla lastentarhaopettaja”
Kenttäpäivä valaisi sosionomin työmahdollisuuksia
Hei, olen Kristiina Jokimaasto (os. Kallio) ja valmistunut sosionomiksi SeAMKista joulukuussa 2012. Mutta lähdetäänpä nyt aivan alusta… Minusta piti tulla lastentarhanopettaja. Hain keväällä 2009 opiskelemaan sekä Tampereen Yliopistoon että Seinäjoen ammattikorkeakouluun. Pääsin opiskelemaan SeAMKiin sosiaalialan koulutusohjelmaan. Ajattelin, että hankitaan se lastentarhanopettajan pätevyys sitten tätä kautta.
Heti koulun alettua syksyllä 2009, meillä oli ns. ”kenttäpäiviä” missä pääsimme tutustumaan sosionomikoulutuksen tuomiin moniin työmahdollisuuksiin päivän ajan. Valitsin tutustumispaikoikseni kehitysvammasektorin, päihdesektorin, vanhussektorin sekä lapsuussektorin työpaikat. Aiemmin syksyllä meille oli käynyt esittäytymässä erityiskoulutus- ja päivätoimintayksikkö Kaarisillan esimies Eskoon tuki- ja osaamiskeskuksesta. Tämän esittelyn perusteella hain kehitysvammapuolen kenttäpäivälle Kaarisiltaan.
Kenttäpäivä sytytti kipinän kehitysvammatyöhön
Kaarisilta oli ensimmäinen kenttäpäiväkohteeni. Aiempaa kokemusta kehitysvammaisista minulla oli jonkun verran, mutta ei paljoa. Kenttäpäivä Kaarisillassa oli käänteentekevä opiskelujeni (ja lopuksi koko työurani) kannalta. Päivä oli mielenkiintoinen ja innostava, koin työn kehitysvammaisten kanssa mielenkiintoiseksi. Kenttäpäivän perusteella valitsin ensimmäiseksi työharjoittelukoh-teekseni Kaarisillan. Harjoittelujakson aikana mielenkiinto työtä kohtaan vahvistui ja sain kipinän kehitysvammatyöhön!
Haaveet lastentarhanopettajana työskentelystä väistyivät ja valitsin sektoriopinnoikseni ”vammaisuus- ja elämänkulku”-sektorin (minun opiskelujeni aikana valittiin vielä ammattialoista syventäviä opintoja, joita kutsuttiin sektoriopinnoiksi). Ensimmäisen harjoitteluni innoittamana aloin myös toimimaan Kaarisillan henkilökunnan työparina Kaarisillassa järjestettävissä ”Lupi-illoissa” (iltatoimintaa Eskoon alueen asukkaille), kerran viikossa parin tunnin ajan. Näistä illoista sain vuoden aikana kerrytettyä kaksi opintopistettä ja itselleni samalla rutkasti lisää työkokemusta. Toisen ja kolmannen harjoitteluni suoritin myös Kaarisiltaan, hallinnon harjoittelun päivähoitoon ja viimeisen, valtaistavan harjoitteluni vanhuspuolelle.
Unelmatyöhön lastentarhaopettaja kokeilun jälkeen
Marraskuun alussa 2012, kuukautta ennen valmistumistani Kaarisillasta soitettiin, että tulisinko tekemään kuukauden sijaisuuden. Menin, ja kuukauden sijaisuus kestikin yllättäen kaksi ja puoli vuotta. Kesällä 2015 sijaisuuteni päättyi ja hakeuduin töihin päivähoidon puolelle. Lastentarhanopettajana tein töitä kaksi vuotta. Työ oli mukavaa, mutta taustalla oli kuitenkin koko ajan polte takaisin kehitysvammapuolen töihin.
Syksyllä 2017 palasin takaisin sille tielle, mikä tuntuu omimmalta, työhön kehitysvammaisten parissa. Olin hetken töissä Seinäjoen toimintakeskuksessa, jonka jälkeen ”palasin juurilleni” erityiskoulutus- ja päivätoimintayksikkö Kaarisiltaan. Toimin vaikeasti vammaisten päivätoiminnassa sosiaaliohjaajana, mikä on unelmatyötäni. Aitoja ihania ihmisiä, haasteita ja onnistumisen elämyksiä sopivassa suhteessa.
Minulle opiskelujeni käännekohtana toimivat kenttäpäivät ja ensimmäinen työharjoitteluni. Vaikka olin vahvasti ajatellut, että minusta tulee lastentarhanopettaja, mieli muuttui kun sain kehitysvammatyön kipinän. Kaikella on tarkoituksensa, onneksi päädyin opiskelemaan SeAMKiin sosionomiksi.
Kirjoittaja: Kristiina Jokimaasto
