Mekaniikkasuunnittelijan uratarina
Armeijan jälkeen mekatroniikkaopintoihin
Valmistuin 1998 Pomarkun Lukiosta ylioppilaaksi. Tuolloin minulla ei ollut aavistustakaan mihin suuntaan lähtisin opintojani jatkamaan. Armeijan aikana kuitenkin ajatus kypsyi ja erään armeijakaverin vihjeiden avulla päätin lähteä opiskelemaan mekatroniikkaa. Laitoin paperit sisään ja niin minulla oli opiskelupaikka SeAMKissa Mekatroniikan koulutusohjelmassa. Opinnot alkoivat syksyllä 2000.
Opintojen jälkeen työelämään
Opintojen aikana tunne oikeasta suunnasta vahvistui. Varsinkin se tuntui mukavalta, kun koulutuksen sisältö oli hyvin laaja-alainen. Tuolloin koulutukseen kuului puolen vuoden harjoittelujakso, joka suoritettiin neljännen vuoden syksyllä. Sain harjoittelupaikan Porista, Outokumpu Research Oy:n koetehtaalta. Siellä oli käynnissä iso testausprojekti. Tuolloin työkuvaani kuului koetehtaan instrumentoinnin työnjohto- sekä suunnittelutehtäviä. Harjoittelujakson aikana sain sovittua itselleni opinnäytetyön samasta paikasta ja sain tehdä sen työn ohessa. Valmistuttuani 2004 jäin töihin samoihin tehtäviin, joihin olin harjoitteluun mennyt. Projektin lähestyessä loppuaan, oli aika alkaa etsiä uutta työtä. Outokummulla ei tuolloin ollut tarjota minulle sopivaa paikkaa, joten aloin etsiä työitä myös muualta. Projektin loputtua olin ehtinyt olla Outokummun palveluksessa noin 1,5 vuotta.
Tuohon aikaan oman alani työpaikkoja oli todella vähän tarjolla. Tämä pakotti etsimään paikkaa myös hieman erilaisista työtehtävistä, kuitenkin niin, että kaikki tukivat koulutuspohjaani. Harjoittelupaikka ja sieltä saatu merkintä CV:hen sekä suositukset olivat suurena etuna uutta työpaikkaa etsiessä. Sain mekaniikkasuunnittelijan paikan Ulvilasta, Sermatech Engineeringin suunnittelutoimistosta. Kaikki kävi vielä niin jouhevasti, että aloitin uudessa paikassa kaksi päivää projektityön loppumisen jälkeen.
Automaatio-osaamista ylemmästä ammattikorkeakoulusta
Mekaniikkasuunnittelijan töitä tehtiin sitten useampi vuosi, kunnes työpaikkani alkoi laajentaa toimintaansa enemmän automaation suuntaan. Tuota kautta pääsin tekemään automaatiota ja robotiikka varsinaisen pestini lisäksi. Suuntaus automaatioon näytti edelleen vahvistuvan ja päätin hieman syventää osaamistani tuolta osalta. Porissa oli tuolloin käynnistymässä automaatioteknologian ylemmän ammattikorkeakoulun koulutusohjelma. Suoritin tutkinnon töiden ohella ja valmistuin 2009.
Olen nyt ollut saman työnantajan palveluksessa kohta 14 vuotta. Välillä tein projektipäällikön töitä, mutta suunnittelu ja varsinkin robotiikka on sen verran lähellä sydäntä, että nyt olen palannut takaisin suunnittelupöydän ääreen. Ammattinimikkeeni on nykyään Senior Mechanical Engineer. Käytännössä teen mekaniikkasuunnittelua ja robottisimulaatiota.
Kirjoittaja: Mikko Lähteenmäki
