Makujen maailma on ginitislaajalle kotoinen
Kyrö Distillery Company aloitti tislaamisen Isonkyrön vanhassa osuusmeijerissä neljä vuotta sitten. Kaverusten viskinmaistelusta saunaillassa syntynyt idea omasta ruisviskitislaamosta on ottanut huikean loikan pannujen lämmittämisestä maailmanmaineeseen lyhyessä ajassa.
Ruisviskin ikääntymisen ajaksi myyntituotteeksi kehitetty Napue-gini voitti kesällä 2015 Iso-Britanniassa järjestetyn kansainvälisen Wine and Spirits -kilpailun (IWSC) Gin&Tonic-sarjan. Menestys maailmalla laajasti kilpaillussa sarjassa yhdistettynä yrittäjien tinkimättömästi tekemään työhön ja laadukkaaseen markkinointiin on tehnyt pienestä pohjalaisesta kokoaan suuremman maailmalla. Kyrö Distilleryn tuotteita viedään nyt kymmeniin maihin.
”Se mikä täällä on mielekästä ja hienoa, mutta toisaalta asettaa myös haasteita, on että kaikki tehdään niin kuin olisi paras tehdä. Mistään ei mennä, missä aita olisi matalalla. Jos brändiltä tulee uusia tuotteita niin voi luottaa siihen, että ne ovat loppuun asti mietittyjä ja tehtyjä”, ginin valmistuksen parissa työskentelevä Matti Leppälehto kertoo.
Leppälehto on ollut Kyrö Distillery Companyn leivissä vajaan vuoden verran. Ensimmäisellä yrittämällä halutun työpaikan ovi ei auennut, mutta itsensä peliin laittaminen kannatti.
”Kolmas kerta, kun hain tänne töihin, tärppäsi. Pari kertaa oli ollut paikka auki, mutta kolmantena kertana kokeilin vain kepillä jäätä. Tein mielestäni parhaan mahdollisen hakemuksen, mitä pysyin. Sain ilmeisesti mielenkiinnon heräämään”, hän kertoo.
Leppälehdon mukaan pienessä yrityksessä toimenkuvaan kuuluu kaikenlaista, mutta päävastuualueenaan hänellä on ginin tislaaminen.
”Automatiikka hoitaa tislaamisen suurimmilta osin, mutta tavaran syöttäminen, maistelut ja makujen säätäminen on käsityötä.”
Pohjaginiä maustetaan yksittäisillä, Kyrö Distilleryn itse tislaamilla yrteillä. Tislaamon väki myös kerää osan yrteistä itse lähiluonnosta tai saa lähialueen sopimuskasvattajilta.
”Kesällä on tullut kerättyä muun muassa koivunlehtiä, ketunleipää, mesiangervoa. Monella on yrttejä kotonakin pakastimet täynnä.”
Makuasiat ovat Leppälehdolle tärkeitä. Harrastus ja kiinnostuksen kohde on kasvanut opintojen kautta myös mielekkääksi työksi.
”Elämässä on aina kiehtonut ruoka, makuelämysten tekeminen ja tarjoaminen, sen kanssa koheltaminen ja kokeileminen, epäonnistuminen ja onnistuminen”, Leppälehto kuvailee.
Ravintola-alan työt eivät kuitenkaan tarjonneet sellaista itsensä toteuttamisen mahdollisuutta, jota hän kaipasi.
”Se oli enemmänkin sellaista, että koottiin muiden suunnittelemia yhdistelmiä. Koin että haluan päästä enemmän toteuttamaan itseäni. Hain sitten opiskelemaan bio- ja elintarviketekniikkaa, jossa varsinkin tuotekehityspuoli ja uuden loihtiminen on ollut kiintoisaa”, Raisiosta kotoisin oleva Leppälehto kertoo.
Yrityksessä, joka myös kokeilee ja kehittää ennakkoluulottomasti uutta, Leppälehto tuntuu olevan kotonaan. Työ ja käytäntö opettavat samalla paljon, sillä tislaamon tilanteisiin ei välttämättä ole valmista vastausta.
Opinnoista on hänen mukaansa ollut paljon hyötyä uuden edessä.
”Opinnoista olen saanut paljonkin. Sellaista ajattelutapaa ja kokonaisuuden ymmärtämistä, bio- ja prosessitekniikkaa, tietoa kemiallisesta puolesta, hygieniasta, lainsäädännöstä ja laboratoriotyöskentelystä. Varsinkin silloin kun tehdään jotain sellaista, mistä ei valmiiksi ole olemassa käytäntöä, niin voi miettiä koulussa opittuja asioita.”
Teksti: Tuomas Rauhala // Kuvat: Juha Harju
