Welcome to the Food Valley!
Näin toivotettiin avaussessiossa tervetulleeksi EAAE-kongrenssiin tulijat Italian Parmassa, elokuun lopussa. Kongressi oli 15. European Association of Agricultural Economicsin järjestämä kongressi. Teemaksi oli valittu tällä kertaa; Towards Sustainable Agri-Food System: Balancing Between Markets and Society.
Kuten konferenssin teema jo osoittaa, kestävä ruokaketju on tällä hetkellä tutkijoiden ja muiden alan toimijoiden keskusteluissa vahvasti esillä. Konferenssiesityksissä toistui haaste, miten saada ruoka riittämään väestön määrän kasvaessa. Arvion mukaan vuonna 2050 ruokaa pitäisi tuottaa jopa 70 % enemmän kuin nyt tuotetaan. Maatalouden tuottavuuden kasvunopeuden on kuitenkin ennustettu vähenevän. Samaan aikaan kuluttajat odottavat ruokaketjulta yhä suurempaa vastuullisuutta ja ovat yhä kiinnostuneimpia, mistä ja miten ruoka heidän lautaselleen tulee. Sexton (1) toteaa esityksessään ristiriitaa olevan tilanteessa, jossa esimerkiksi antibioottivapaa ja luomutuotanto on kuluttajien arvostamaa, mutta luomutuotannossa ja ilman antibioottia tuotettuna tuotantomäärä jää alhaisemmaksi. Esityksessä nostettu antibiootin käytön positiivinen vaikutus tuotannon tehokkuuteen saa kuulijat kohahtamaaan.
Oma posteriesityksemme (2) käsitteli monialaisten maatilojen (maatila, joka harjoittaa maa- ja metsätalouden lisäksi myös jotain muuta yritystoimintaa) resursseja. Liiketoimintaosaaminen on monialaisilla maatiloilla kriittinen resurssi, jolla on yhteys taloudelliseen tulokseen. Myös kyvyllä tunnistaa ja tarttua mahdollisuuksiin on positiivinen vaikutus kannattavuuteen. Tutkimustulosten mukaan monialaisuus ei ole vain siirtymävaihe maatalousyrittämisestä muuhun yritystoimintaan, vaan strateginen, pitkän ajan valinta harjoittaa sekä maataloutta että muuta yritystoimintaa.
Italialaiset olivat selvästi ylpeitä omasta Food Valleystaan. Eivätkä turhaan, onhan alueella esimerkiksi Euroopan ruokaturvallisuusvirasto (EFSA) sekä maailman johtava pastanvalmistaja Barilla. Oman ylpeyden aiheen alueelle tuo Euroopan nimisuojajärjestelmän piirissä olevat Parmesaani-juusto (Parmigiano Reggiano) ja Parman kinkku (Prosciutto di Parma). Sain tutustua Parman kinkun valmistukseen yrityksessä, jossa Parman kinkkua valmistettiin jo neljännessä polvessa. Parman kinkuksi hyväksytyllä tuotteella on useita vaatimuksia, esimerkiksi sika on kasvatettava tietyllä alueella, ruokinta on tapahduttava ohjeiden mukaan ja sialla on oltava riittävä teuraspaino. Parman kinkun valmistusprosessissa noudatetaan tiettyjä valmistukseen kuuluvia vaiheita. Kinkku suolataan merisuolalla ja kuivataan tarkoin määritellyissä olosuhteissa. Kinkkua ikäännytetään niin, että se on vähintään vuoden vanhaa, välillä jopa kolme vuotta vanhaa, riippuen markkinatilanteesta. Kinkun jäljitettävyys on oltava kunnossa, jokaiseen kinkkuun merkitään, millä tilalla sika on kasvatettu, missä teurastettu ja missä prosessoitu.
Kongressissa kuului lukuisia puheenvuoroja siitä, kuinka Italia ja Parma tunnetaan hyvästä ruuastaan. Tämä asenne sopisi meille suomalaisillekin, jotka olemme tottuneet puhtaaseen, antibioottivapaaseen ja laadukkaaseen kotimaiseen ruokaan.
Margit Närvä, SeAMK Ruoka
Margit Närvä työskentelee Seinäjoen ammattikorkeakoulussa, SeAMK Ruoka-yksikössä, Bio- ja elintarviketekniikan tutkinto-ohjelmassa tuotantotalouden yliopettajana.
Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran AB Seinäjoen omassa blogissa 19.9.2017. http://www.abseinajoki.com/single-post/2017/09/19/Welcome-to-the-Food-Valley
1) Sexton, R. J., Saitone, T. L. 2017. Agri-food Supply Chain: Evolution And Performance With Conflicting
Consumer And Societal Demands. XV EAAE Congress 2017. Parma, August 28th – September 1st 2017.
2) Rantamäki-Lahtinen, L; Närvä, M. ; Ryhänen, M. 2017. The Management Resources Of Finnish
Diversified Farms. XV EAAE Congress 2017. Parma, August 28th – September 1st 2017.
