Positiivinen pedagogiikka alle kolmevuotiaiden ryhmässä
Positiivinen pedagogiikka on noussut suosituksi työmenetelmäksi varhaiskasvatuksen kentällä uuden varhaiskasvatussuunnitelman painotusten vuoksi. Lasten osallisuus, aktiivinen toimijuus ja lapsen mielipiteiden kuunteleminen toteutuvat positiivisen pedagogiikan kautta.
Miksi positiivista pedagogiikkaa sitten kannattaa toteuttaa pienten lasten kanssa ja onko siitä mitään hyötyä varhaiskasvattajan työkentällä. KYLLÄ ON!
Omassa kehittämistyössäni halusin kokeilla sen toteuttamista omassa työyhteisössäni alle kolmevuotiaiden kanssa nähdäkseni konkreettisesti, kuinka positiivisen pedagogiikan painotuksia voi toteuttaa ”ruohonjuuritasolla”.
Hyviin asioihin ja onnistumisen hetkiin tarttuminen auttaa lasta rakentamaan hyvää itsetuntoa. Lapsen kunnioittava ja sensitiivinen kohtaaminen edesauttavat empatian tunteen kehittymistä muidenkin luonteenvahvuuksien kehittymistä suotuisaan suuntaan.
Positiivisen pedagogiikan toteuttamisen lähtökohtina ovat mielestäni lasten mielipiteen kuunteleminen, laskeutuminen lapsen lähelle, läheisyys, ja luottamuksen rakentaminen aikuisen ja lapsen välille. Positiivista pedagogiikka varsinkin pienten ryhmässä rakennetaan kosketuksen, sylin ja läsnäolon avulla. Kunnioittava ja lämmin kosketus esimerkiksi perushoitotilanteissa on osoitus lapselle siitä, että hänet huomataan ja hänestä välitetään. Hyvän olon pedagogiikkaan kuuluu myös lasten keskinäisen lämpimän vuorovaikutuksen huomioiminen ja siihen kannustaminen.
Omien havaintojeni perusteella positiivisen pedagogiikan perusajatukset toteutuvat arjessa aktiivisen myönteisyyden ja kasvattajan sensitiivisyyden ja jatkuvan havainnoinnin avulla. Keskeistä on ymmärtää myönteisten tunteiden ja lämpimän vuorovaikutuksen merkitys hyvälle oppimiselle ja kasvulle. Sen lisäksi kasvattajan täytyy huomioida jokaisen lapsen temperamentti ja luonne-erot. Jokainen lapsi on erilainen ja varustettuna erilaisella ”alkupaketilla”.
Positiivinen pedagogiikkaan kuuluu olennaisesti lasten vahvuuksien tunnistaminen, niiden tukeminen ja ravitseminen. Sen toteuttaminen edellyttää muun muassa myönteisten tunnetilojen rakentamista, lämpimiin ihmissuhteisiin panostamista sekä lasten osallisuutta ja onnistumisen hetkiä ja tarttumista pieniin hetkiin.
Kasvattajan vastuulla on huomioida lasten keholliset, sanattomat ja sanalliset aloitteet ja suunnittelee toimintaa niiden pohjalta. Pienten lasten kanssa työskentelevänä me tiedämme, että lapsi oppii vuorovaikutuksessa toisten kanssa ilon ja leikin kautta, jolloin aikuisen läsnäololla ja ohjaamisella on suuri merkitys opittaessa uusia asioita ja vahvistamalla jo ennalta osattuja vahvuuksia.
RUOKI VAHVUUKSIA, KUUNTELE LASTA JA MENE LÄHELLE. ANNA LAPSEN TUNTEA OLEVANSA RIITTÄVÄ JA TÄRKEÄ!
Anu Mustonen
VAKA19
Lisää tietoa positiivisesta pedagogiikasta varhaiskasvatuksessa löydät kehittämistyöstäni »
Kuvat Pixabay
1.9.2019 jälkeen sosionomiopintonsa aloittaneet voivat työskennellä varhaiskasvatuksessa varhaiskasvatuksen sosionomi -nimikkeellä. (Varhaiskasvatuslaki 540/2018).
