Leikin tietoinen havainnointi on ovi lasten maailmaan
Ryhmän yhteinen aamuhetki on ohi ja leikkipaikat on valittu. Eetu, Aada ja Sanni ovat valinneet kotileikin. Sanni ottaa ohjat käsiinsä, jakaa kavereilleen innokkaasti leikkirooleja ja kehittelee leikin juonta. ”Tää olis äiti. Oo sä isä.” ”Nyt ois aamu. Tää lähtis nyt töihin.” Eetu alkaa asetella tuoleja peräkkäin rakentaakseen niistä auton. Aada seurailee leikkiä ensin sivusta ja keskittyy hoitamaan vauvanukkea. Hetken päästä hän ehdottaa Sannille: ”Voisko tää vauva tulla teille hoitoon?” Näin toimitaan ja roolileikki pääsee vauhtiin.
Kun lapsi uppoutuu leikkiin, hän leikkii joka solullaan. Leikki on lapsen tapa olla ja elää, ja leikissään lapsi ilmentää itseään hyvin kokonaisvaltaisesti. Niinpä leikkiä havainnoidessaan kasvattaja on parhaalla mahdollisella näköalapaikalla saamassa tärkeää tietoa lapsen kasvusta, kehityksestä ja oppimisesta, haasteista ja vahvuuksista. Aadan, Sannin ja Eetun leikkiä seuratessaan kasvattaja voi havainnoida vaikkapa leikkijöiden puheen kehitystä, oman toiminnan ohjauksen taitoja, motorisia taitoja tai roolia ryhmässä. Tai hän voi keskittyä havainnoimaan lasten yhteisleikkitaitoja, kuten taitoa vuorotella ja toimia toisten lasten kanssa vastavuoroisesti ja yhteisymmärryksessä. Alussa kuvattua leikkihetkeä seuratessaan kasvattaja voi ainakin helposti havaita, että nämä lapset osaavat aloittaa leikin ilman aikuisen tukea. Sanni osaa ideoida leikkiä, viedä sen tapahtumia eteenpäin sekä sanoittaa leikin kulkua. Eetu osaa rakentaa leikkiympäristöjä ja käyttää leluja ja esineitä luovasti. Aada jaksaa keskittyä tarkkailemaan leikin tapahtumia, osaa liittyä leikkiin ja neuvotella sen säännöistä. Nämä lapset selkeästi hallitsevat jo tärkeitä yhteisleikin rakentamisessa tarvittavia taitoja, joten eipä ihme, että leikki sujuu luontevasti.
Pelkkä lapsen leikin havainnointi ei kuitenkaan riitä, sillä ympäristö vaikuttaa aina siihen, millaisena leikki näyttäytyy. Onko se sopivan haasteellinen ja leikkiin innostava? Ympäristö tarkoittaa myös psyykkistä ja sosiaalista toimintaympäristöä, koko ryhmän tai päiväkodin toimintakulttuuria. Millaisia sovittuja käytäntöjä tai myös kirjoittamattomia sääntöjä leikkiin liittyy ja mitkä niistä ovat tukemassa ja mitkä rajoittamassa lasten omatoimisuutta leikissä? Eikä kasvattaja voi itseäänkään unohtaa havainnoidessaan lasten leikkimistä. On pystyttävä erottamaan toisistaan havainnot ja tulkinnat. On tunnistettava omat ennakko-oletuksensa havainnoitavista lapsista. On myös pystyttävä olemaan objektiivinen ja tiedostamaan, jos ei sitä ole.
Havainnointi on varhaiskasvattajalle äärimmäisen tärkeä työtapa, sillä se on perustana kaikelle lapsilähtöiselle toiminnalle ryhmässä. Vaikka lasten toiminnan tietoinen ja systemaattinen havainnointi saattaa tuntua päiväkodin eläväisessä arjessa välillä työläältä, on sille löydettävä tilaa ja aikaa. Havainnointia voi harjoitella ja sen voi oppia. Leikin havainnoinnin kautta kasvattaja voi antaa kullekin lapselle leikkiin sitä tukea, jota siihen kulloinkin tarvitaan. Kun kasvattaja pysähtyy leikin äärelle ja havainnoi sitä tietoisesti, pääsee hän samalla astumaan sisään lasten omaan maailmaan. Ja sinne kannattaa astua aina, kun siihen on mahdollisuus!
Kati Linna
VAKA 19
Kehittämistehtävääni pääset tutustumaan täällä »
Kuvat: Pixabay
1.9.2019 jälkeen sosionomiopintonsa aloittaneet voivat työskennellä varhaiskasvatuksessa varhaiskasvatuksen sosionomi -nimikkeellä. (Varhaiskasvatuslaki 540/2018).
