Aikuisopiskelijan arkea
Nykyään yhä useampi alkaa opiskella uutta alaa aikuisemmalla iällä. Näin teki myös Elen Kevesk. Elen opiskelee SeAMKissa kulttuurituottajaksi ja takana alkaa olla ensimmäinen lukukausi. Elenille on ehtinyt jo muodostua käsitys siitä, minkälaista opiskeluelämän ja lapsiperhearjen yhdistäminen on.
Elen on 36-vuotias ja hänellä on viisi lasta, iältään he ovat 6-16-vuotiaita. Kotoa löytyy myös koira ja kissa. Koulumatkat vievät oman aikansa arjesta, koska Elen kulkee päivittäin Seinäjoelle Alahärmästä, ja matkaa kertyy yhteen suuntaan 70 kilometriä. Pitkä matka ei kuitenkaan haittaa, vaan ajaessa saa samalla vietettyä omaa aikaa, musiikkia kuunnellen.
Opiskelijaksi päätyminen
Elen päätti hankkia uuden koulutuksen, sillä ei loukkaantumisen takia pystynyt työskentelemään entisessä ammatissaan. SeAMKiin hän haki, koska kulttuurituottajan opinnot vaikuttivat mielenkiintoisilta. Erityisesti kiinnostusta herätti mahdollisuus suuntautua visuaaliseen tuottamiseen. Ala on kiinnostanut todella pitkään, sillä Elen kiinnostui valokuvaamisesta jo 8-vuotiaana.
Kouluun hakeminen
Kun Elen haki opiskelemaan, hän oli varma, ettei tulisi hyväksytyksi SeAMKiin. Pääsykoe jännitti, koska siihen kuului luonnoksen piirtäminen, eikä Elen mielestään osaa piirtää. Haastattelu ja ryhmätehtävä menivät kuitenkin hyvin, mutta luonnoksen piirtäminen jäi mietityttämään. Tieto kouluun pääsystä yllätti täydellisesti, ja hänen piti tarkistaa päätös monta kertaa, ennen kuin uskoi sen olevan totta. Opintojen edetessä Elen on oppinut, ettei luonnoksen tarvitse olla hyvä piirros. Visuaalista tuottamista voi hyvin opiskella, vaikka ei piirtää osaisikaan.
Ennen opiskelun aloittamista Elen pohdiskeli miten lastenhoitoasiat järjestyvät, jos koulupäivät venyvät pitkiksi. Myös taloudelliset seikat mietityttivät, koska koulumatkatkin haukkaavat osan tuloista. Lähipiiri onneksi tarjosi henkistä tukea, ja kannusti häntä opiskelun aloittamisessa.
Opiskelijan arkea
Kun Elen pääsee koulusta, hän hakee pienimmät lapset iltapäiväkerhosta ja alkaa kokkaamaan. Viikonloppuna siivoillaan ja vietetään tavallista arkea lasten kanssa. Elenin kotona ääntä riittää, ja siihen hän on kyllä tottunutkin. Tehtäviä pystyy hyvin tekemään, vaikka lasten ääniä ja musiikkia kuuluukin. Tenttiin lukeminen vaatii niin paljon keskittymistä, että silloin saisi olla ihan hiljaista. Elen lukeekin tentteihin silloin kun koulusta on vapaata ja lapset ovat hoidossa ja koulussa.
Paljon hyviä puolia
Parasta opiskelussa Elenin mielestä on uuden oppiminen, uudet ystävät ja ylipäätään sosiaaliset tilanteet. Opiskeltavista aineista graafinen suunnittelu on ollut kaikista mielenkiintoisinta. Koulussa opiskellaan Adoben ohjelmien käyttöä, ja esimerkiksi Illustratoria on oppinut jo käyttämään, vaikka opiskelua on takana vasta syyslukukausi. Parhaita hetkiä ovat olleet kouluprojektien onnistumiset, koska silloin on todella voinut tuntea oppineensa uusia asioita.
Vaikeinta on ollut tentteihin lukeminen ja varsinkin Elenin omasta mielestä turhien asioiden pänttääminen. Elen pohtii mihin tulevaisuudessa tulee tarvitsemaan tietoa, että koska praksinoskooppi on kehitetty. Se yllätti, että miten paljon itsenäistä opiskelua on ollut näin alkuvaiheessa. Elen opiskelee kotona silloin kuin siihen on aikaa, enimmäkseen viikonloppuisin.
Asenne kantaa pitkälle
Elen kannustaa myös muita aikuisia lähtemään opiskelemaan. Aluksi kannattaa selvittää kaikki tukiin liittyvät asiat ja jos on lapsia, niin koulupäivien pituudet. Kulttuurituottajaopiskelijoilla oppitunnit ovat klo 8-18 välillä, joten tavallisesti ainakin yhtenä päivänä viikossa oppitunnit kestävät kuuteen asti. Elenin mielestä ei kannata etukäteen stressata onnistuuko koulunkäynti. Varsinkin jos kotoa löytyy lapsia, niin poissaoloja tulee varmasti, mutta ne voi tavallisesti korvata suorittamalla lisätehtäviä, tai ne voi suorittaa kokonaan myöhemmin. Myös tentit pystyy uusimaan, jos niistä joutuu olemaan pois.
Moni on ihmetellyt, miten Elen jaksaa, kun opiskelun lisäksi on huolehdittava lapsista ja eläimistä, ja ylipäätään pyöritettävä arkea yksin. Elen kertoo sen johtuvan siitä, miten hyvin arki on itsellä hallussa. Hänellä ei myöskään ole suurta huolenaihetta mistään. Elen ei ajattele liian pitkälle eikä murehdi etukäteen opiskeluun liittyvistä asioista, vaan hän elää hetkessä. Niin meidän kaikkien tulisi tehdä, sillä elämä on tässä ja nyt.
Teksti: Sanna Pihlaja, VISU17-opiskelija
