Tiedätkös, mitä ovat tuoksuvesi, aistitaulu tai tukiviittomat?
Varhaiskasvatuksen kentällä työskennellessä tuntuu, että nykyisin lapsilla on paljon aistiongelmia ja siitä johtuvia kehitys- ja/tai käytöshäiriöitä. Nämä vaikuttavat myös lapsen ympärillä olevaan maailmaan niin lapsen perheeseen, kuin tämän varhaiskasvatusympäristöön.
Kokemukseni mukaan aistitoimintoja on ollut enemmän käytössä erityistä tukea tarvitsevien lasten kanssa, sekä integroiduissa ryhmissä, mutta tukea tarvitsemattomien lasten parissa aistitoimintoihin ei ole kiinnitetty juuri huomiota, vaikka aistit määrittelevät kaikkea toimintaamme jo vauvasta lähtien. Lapsi kuulee ja/tai tuntee ympäröivää jo äidin kohdusta lähtien, joten aistit ovat olemassa jo ennen syntymäämme.
Me kaikki käytämme aistejamme jokapäiväiseen toimintaamme: kuulemme, näemme, tunnemme, maistamme ja haistamme kohteita ympärillämme ja ne määrittävät meille todellisuuden, jossa elämme. Jos jokin aisteistamme puuttuu tai jos aisteissa on häiriöitä, kuten yli- ja/tai aliherkkyyksiä, se vaikuttaa toimintaamme suuresti. Olet varmaan itsekin huomannut, että nuhaisena sinä et maista tai haista mitään. Vastaavasti myös yliherkkä aisti voi haitata lapsen elämää. Jos esimerkiksi haistaisit jonkun epämiellyttävän hajun, niin miten voisit toimia ympäristössäsi ongelmitta? Voitko kuvitella, että joillekin ihmisille tämä on arkipäivää?
Voitko kuvitella, mitä vaaratilanteita lapsille tai aikuisille aiheutuu, jos heidän tuntoaistinsa on yli- ja/tai aliherkkä? Aistiherkkä ihminen saattaa helposti satuttaa toista, vaikka hän ei tarkoita toiminnallaan mitään pahaa. Jos lasten keskuudessa esiintyy aistiherkkä lapsi, hän voi nopeasti saada ”kiusaajan maineen”, kun muut lapset eivät ymmärrä, miksi kaveri käyttäytyy aggressiivisesti toisen kaverin silittäessä häntä. Toisinaan muiden voi olla vaikea ymmärtää, jos aistiherkkä satuttaa itseään saadakseen aistielämyksiä. Hän voi esimerkiksi polttaa tai kylmettää itsensä, jos hänen tuntoaistinsa on aliherkkä. Tällaiset äärikeinot aiheuttavat vaaratilanteita lapselle itselleen tai hänen kanssaan oleville ihmisille. Aistiherkän ihmisen läheiset voivat myös pelätä, että aistiherkkä ihminen satuttaa itseään vakavasti, joten hänen toimintaansa on tärkeä seurata tilanteissa, joissa hänelle voi aiheutua vaaraa. Aistiherkkyyksistä löytyy onneksi hyvin tietoa ja niihin löytyy apua, jos ne alkavat haitata ihmisen elämää.
Varhaiskasvatuksen täydennyskoulutukseen liittyvän kehittämistehtäväni tuotoksena olen tehnyt oppaan Apuvälineitä aistiongelmiin. Tähän on kerätty tietoa AAC-menetelmistä, eli tietoa tukiviittomista, bliss-kielestä ja kuvista ja niiden käytöstä lasten parissa, sekä erilaisia pelejä ja leikkejä, joista voi olla apua aistiongelmista ja kommunikaatiovaikeuksista kärsiville lapsille. Oppaasta löytyy muun muassa tuoksuveden, aistitaulun tekemisen ja tuolileikin ohje, joista on apua aistiongelmiin ja hahmottamiseen lapselle, jolla on vaikeuksia aistien hallinnassa. Nämä pelit, leikit ja askartelut/muut toiminnat sopivat kaikille lapsille ja aikuisille. Tästä voidaan saada mielekästä tekemistä lapsiryhmän kanssa. Tekemisen ohessa voidaan herättää keskustelua miltä aisti tuntuvat ja esimerkiksi mitkä tuoksut voivat tuntua toisesta miellyttävältä, vaikka toinen ei kyseisestä tuoksusta pidä tai mitä mielleyhtymiä erilaiset tuoksut ryhmälle tuovat.
Tukiviittomat ovat myös oivallinen tapa tukea ihan kaikkia lapsia. Tukiviittomien avulla lapset oppivat leikin muodossa muistamaan ja oppimaan sanoja ja niiden merkityksiä. Laulaessa lapsille tukiviittomia käytetään ”leikin” muodossa. Tämä saattaa auttaa lasta hahmottamaan sanojen merkitystä ja muistamaan laulun sanoja. Tukiviittomat ovat myös hyvä apuväline lapsille, jotka ovat kaksi- ja/tai monikielisiä, tai jos lapsen äidinkieli on muu kuin suomi. Tukiviittomien avulla lapsi voi löytää avaimen suomen kieleen ja oppia ymmärtämään sanoja paremmin, kun hän pystyy liittämään sanaan tietyn viittoman, joka auttaa hahmottamaan ja helpottamaan lasta muistamaan sanoja. Kasvattajan tuella lapsi oppii hahmottamaan myös suomalaisten sanojen merkitystä, mikä helpottaa myös lasten keskinäistä kommunikointia ryhmässä. Tukiviittomia tehdessä ei ole niin tarkkaa, jos jonkin viittoma menee itseltä tai lapselta väärin. Tärkeintä on, että lapsi tulee ymmärretyksi ja lapsi oppii ymmärtämään mitä tarkoitat, jos käytät tukiviittomia.
Tärkeintä on muistaa, että me kaikki olemme yksilöitä ja kaikilla meillä on omat aistikokemuksemme, eikä kenenkään aistimus ole väärä tai kukaan ei voi sanoa, miten toinen voi aistia ympärillä olevan maailman. Tärkeintä on rakentaa lapsen ympäristö niin, että lapsella on turvallinen olo ympäröivässä maailmassa ja meidän tehtävämme on ymmärtää ja hyväksyä se, että me kaikki olemme erilaisia ja erilaisuus on rikkaus. Erilaisuus myös opettaa meitä kaikkia ymmärtämään toisiamme, ja jos kaikki olisivat samanlaisia, maailma olisi paljon tylsempi paikka elää.
Pilvi Metsäpuro
VAKA19
Tutustu kehittämistehtävääni tarkemmin täällä »
Kuvat: Pixabay, Papunet
1.9.2019 jälkeen sosionomiopintonsa aloittaneet voivat työskennellä varhaiskasvatuksessa varhaiskasvatuksen sosionomi -nimikkeellä. (Varhaiskasvatuslaki 540/2018).
