ILOA JA INNOSTUSTA! Positiivinen pedagogiikka varhaiskasvatuksessa
Miten kasvattaa hyvinvoivia ja onnellisia lapsia? Miten huomata jokainen lapsi yksilöllisesti ja myönteisesti? Kuinka huomata hyvä ja vahvuudet lapsissa ja aikuisissa? Miten saada arkeen enemmän ilonaiheita ja hyviä hetkiä? Kuinka jaksaa vaativassa kasvatustyössä? Positiivisen pedagogiikan löytäminen ja sen hyödyntäminen varhaiskasvatuksessa ovat avainsanoja ja suuria mahdollisuuksia vastata yllä oleviin kysymyksiin.
Positiivinen pedagogiikka on uusi asia kasvatuksen kentällä ja taustansa se saa positiivisen psykologian tarjoamista näkökulmista. Perusopetuksen puolella positiivinen pedagogiikka on jo jonkin verran tunnettua ja materiaalia löytyy esimerkiksi Lotta Uusitalo-Malmivaaran ja Kaisa Vuorisen Huomaa hyvä- materiaaleista sekä Eliisa Leskisenojan teoksista positiivisesta pedagogiikasta. Varhaiskasvatuksen puolella positiivinen pedagogiikka ajatuksineen ja vinkkeineen on vielä uusi ja vasta tuloillaan oleva asia. Kuitenkin positiivinen pedagogiikka tarjoaa monia mahdollisuuksia myös varhaiskasvatusympäristöön ja varhaiskasvattajille. Positiivinen pedagogiikka auttaa niin kasvattajaa kuin jokaista lasta löytämään ja käyttämään vahvuuksiaan ja oppimaan hyvinvointitaitoja. Olisi hyvä, että kaikki varhaiskasvatus olisi positiivista pedagogiikkaa eikä positiivinen pedagogiikka olisi irrallinen saareke tai päälle liimattuna varhaiskasvatuksessa.
Tutustuminen luonteenvahvuuksiin ja niiden kasvattamiseen sekä vahvuussanaston vakiinnuttaminen kasvatuskieleen voivat olla uuden alku jokaiselle lapselle ja aikuiselle. Luonteenvahvuuksia ovat esimerkiksi uteliaisuus, ilo, rohkeus, rehellisyys, innostus, sinnikkyys, ystävällisyys, reiluus, huumorintaju ja harkitsevaisuus. Luonteenvahvuuksien kasvua voidaan tukea tunnistamalla, nimeämällä ja ottamalla niitä käyttöön. Huomaamalla aktiivisesti hyvää ja toimivaa, hyvän määrä väistämättä kasvaa. Kasvattajan hyvään keskittyvä ja myönteinen asenne on vahva esimerkki kaikille muillekin. Lapsella on oikeus positiiviseen varhaiskasvattajaan ja varhaiskasvatusympäristöön. Kasvattaja on töissä lasta varten ja tavoitteena on lapsen etu ja kokonaisvaltaisen kasvun, kehityksen ja hyvinvoinnin edistäminen ja tukeminen. Kasvattajillakin on jokaisella erilaisia vahvuuksia ja näiden vahvuuksien löytäminen ja käyttäminen vaikuttaa myös työhyvinvointiin, työssäjaksamiseen ja työniloon ja -innostukseen.
Positiivisen pedagogiikan hyödyntämisessä kasvattajan oma asenne on keskeinen: innostunut ja hyvinvoiva kasvattaja säteilee ympärilleen myönteisyyttä. On hyvä huomata, että myös sanattoman viestinnän merkitys on sitä painavampaa, mitä nuorempi lapsi on kyseessä. Kuitenkin hyvät ja kannustavat sanat ovat myös tärkeitä. Läsnäolevalle, kiireettömälle ja sensitiiviselle turvalliselle kasvattajalle tarjoutuu monia tilaisuuksia toteuttaa positiivista pedagogiikkaa. Samalla hän luo kannustavaa ja lämmintä oppimisympäristöä ja toimintakulttuuria varhaiskasvatuksessa, jossa jokaisella yksilöllä on mahdollisuus saavuttaa paras mahdollinen versio itsestään, löytää oma paikkansa elämässä sekä säteillä kukoistusta eteenpäin.
Positiivisessa pedagogiikassa korostuu lasten osallisuus ja toimijuus. Tärkeää on se, että lapsi tulee nähdyksi ja kuulluksi omine tarpeineen ja mielenkiinnon kohteineen. Kaikkien ajatukset ja mielipiteet ovat yhtä tärkeitä. Kaikkia kunnioittava ja keskusteleva ilmapiiri kannustaa niin lapsia kuin aikuisia oppimaan toinen toisiltaan. Lapset ovat aitoja ja iloisia, välittömiä ja vilpittömiä, uteliaita ja rohkeita usein jo luonnostaan ja tässä aikuinen saa olla heiltä ottamassa oppia! Positiivinen pedagogiikka ei ole lopulta kovin vaikeita asioita, joita ei kuka tahansa hyvinvoiva aikuinen voisi oppia tai opettaa: iloitse, kiitä, ole utelias, leiki, huomaa hyvä ja löydä luonteenvahvuudet. Hyvää matkaa positiivisen pedagogiikan parissa!
Sanna Loukasmäki ja Jaana Silvonen
VAKA19
Kuvat: Pixabay
1.9.2019 jälkeen sosionomiopintonsa aloittaneet voivat työskennellä varhaiskasvatuksessa varhaiskasvatuksen sosionomi -nimikkeellä. (Varhaiskasvatuslaki 540/2018).
