Haave fysioterapeutin ammatista ei koskaan täysin sammunut
Olen Anni Kaappola, 35-vuotias fysioterapeutti. Asun Lapualla kolmen lapseni kanssa, mutta kotoisin olen Kajaanista. Etelä-Pohjanmaalle olen päätynyt Kuopion, Jyväskylän ja Tampereen kautta syksyllä 2013. Olen aiemmalta koulutukseltani matkailun restonomi, joksi valmistuin 2011 Jyväskylän ammattikorkeakoulusta. Työuraani mahtui hotellin vastaanotto-, toimisto- ja hr-töitä, kunnes päätin tehdä alan täysvaihdoksen ja hain opiskelemaan SeAMKiin fysioterapeutiksi. Odotin kolmatta lastani juuri pääsykokeiden aikaan ja raskaus oli jo pitkällä. Päivän mieleenpainuvin osuus oli kokeen liikuntaosiot, joissa en ollut ketteryyden kanssa parhaimmillani ison raskausvatsan kanssa. Pääsin kuitenkin kouluun kirkkaasti sisään ja opinnot aloitin vuosi kuopuksen syntymän jälkeen, elokuussa 2019.
Opintojen alkaessa olin varma, että minusta tulisi joko äitiys- tai työfysioterapeutti. Ensimmäisen harjoittelujakson jälkeen mielenkiinto kääntyi enemmän urheilufysioterapian puolelle ja muuttui siitä vielä opintojen edetessä ja eri harjoittelujaksoja läpikäytyäni neurologiaan ja lasten ja nuorten fysioterapiaan. Nyt työskentelen neurologisen kuntoutuksen parissa Seinäjoen keskussairaalassa.
Opiskeluajoiltani kaipaan luokkamme hyvää ilmapiiriä sekä saamiani ystäviä
Olimme edenneet opinnoissamme noin puoli vuotta, kunnes koronapandemia laittoi maailman ja opetuksen uusiksi. Opetus siirtyi kevään ajaksi etäopetukseksi ja etäilyä, sekä myöhemmin myös hybridiopetusta, jatkui lopulta aivan viimeisiin opintojaksoihin saakka. Kolmen pienen lapsen kanssa etäopiskelu oli ajoittain haastavaa ja koulutehtävien aika oli pääsääntöisesti myöhään illalla lasten mentyä nukkumaan. Toisaalta etäopetus vähensi ajokilometrejä Lapua–Seinäjoki-välillä ja mahdollisti lapsille lyhempiä päivähoitopäiviä. Opiskelu perheellisenä oli kuitenkin ajoittain hyvinkin haastavaa, erityisesti lasten sairastellessa. Onneksi luokallamme oli muutama muukin pienten lasten vanhempi, joilta sai tarvittaessa aina vertaistukea. Tsemppiä sateli myös nuoremmilta luokkakavereiltani, mikä lämmitti joka kerta mieltä.
Opiskeluajasta jäikin erityisesti mieleen luokkamme hyvä ilmapiiri sekä luokaltamme saamani ystävät. Koronatilanteen synnyttämä uusi opetustilanne oli haastavaa aluksi kaikille, niin opiskelijoille kuin opettajillekin, mutta ajan kuluessa ja uusien opetusmallien vakiintuessa kaikesta selvittiin kunnialla. SeAMKin opetustilat ovat nykyaikaiset, kirjasto on helposti saatavilla ja koulun ravintolasta sai hyvän ruoan lisäksi aina iloista asiakaspalvelua. SeAMK tarjoaa myös hyvät puitteet fysioterapiaopetukseen.
Harjoittelut vahvistivat tunnetta omasta alasta
Haaveilin fysioterapeutin ammatista ensimmäisen kerran jo lukioaikoina. Vaikka opiskelinkin välissä toisen alan tutkinnon ja työvuosia kertyi muissa työympyröissä, ei haave fysioterapeutin ammatista koskaan täysin sammunut. Minulle opiskeluissa parasta oli siis opiskella juurikin sitä omaa unelma-ammattia ja motivaatio uuden oppimiseen oli korkealla koko opiskeluvuosien ajan. Opiskelun aikana tehdyt harjoittelujaksot vahvistivat joka kerta sitä tunnetta, että olen oikealla alalla. Harjoittelujaksot olivat myös siinä mielessä opintojen parasta antia, että niiden aikana pääsi tekemään käytännön työtä, tutustumaan alan kollegoihin ja oppimaan hurjasti fysioterapeutin työstä erilaisissa toimipaikoissa.
Sain oman alan töitä jo opintojeni viimeisenä vuotena 2022, ja olen työskennellyt Seinäjoen keskussairaalan vaativan kuntoutuksen osastolla nyt 9 kuukauden ajan. Olen viihtynyt työssäni erittäin hyvin ja sairaala työympäristönä on tuntunut omalta paikalta. Toivon kehittyväni neurologisen fysioterapian osaajana, ja haaveilen myös jossain vaiheessa työstä lasten ja nuorten fysioterapeuttina. Fysioterapia-alalla on onneksi mahdollisuus kouluttautua lisää jatkuvasti ja työskennellä erilaisten potilas-, asiakas- ja sairausryhmien kanssa. Minulla on myös tavoitteena suorittaa SeAMKissa vielä YAMK-tutkinto tulevaisuudessa, kunhan lapset ovat jo reilusti vanhempia.
SeAMKiin ja lakeuksille oli helppo ”kotiutua”
Näin muualta Suomesta tulleen silmin koen pohjalaiset sosiaalisina ja avuliaina ihmisinä. Murrekin alkaa hiljalleen olla hallussa asuttuani täällä pian 10 vuotta, joskin pidän samalla tiukasti kiinni myös kainuulaisista juuristani. SeAMKiin oli helppo ”kotiutua” ja aloittaa opiskelut. Kampus sijaitsee hyvällä paikalla ja on sopivan kokoinen. Etelä-Pohjanmaa asuinalueena on mielestäni hyvällä sijainnilla ja täällä on mahdollisuus asua kaupungissa tai pienemmilläkin paikkakunnilla lakeuksien keskellä. Isomman kaupungin meininkejä kaivatessaan voi näppärästi matkustaa junalla tunnissa Tampereelle. Kesällä puolestaan on paikallisia tapahtumia ilahduttavan usein nyt taas koronavuosien väistyttyä.
Anni Kaappola
SeAMK alumni
