Espoosta Savonlinnaan, Italiasta Brasiliaan ja Ähtäristä Seinäjoelle
Matkani SeAMKin ylemmän AMK-tutkinnon opiskelijaksi oli monen sattuman summa. Olen viettänyt lapsuuteni ja nuoruuteni Espoossa, mistä lopulta irrottauduin Savonlinnaan suorittamaan ensimmäistä restonomin tutkintoani. Otin matkailualan opinnoista kaiken mahdollisen irti, mikä liittyi matkusteluun ja työskentelyyn ulkomailla. Tein ensin työharjoitteluni Italian Toscanassa lomakylässä lasten toimintaohjaajana sekä viimeisenä Brasiliassa, matkaten Rio de Janeiron, Nitéroin sekä Salvadorin kaupunkien väliä työskennellen suomalaisen matkanjärjestäjän assistenttina. Matkustelun ja työskentelyn yhteensovittaminen oli huikeaa nuoruuden aikaa. Itselleni tärkein tapahtuma yllättäen oli kuitenkin opiskelujen loppupäässä, jolloin pääsin tutustumaan tutkimuksen tekoon ensimmäisen opinnäytetyöni kautta.
En malttanut pysyä aloillani nuorempana yhtään, joten opinnäytetyönikin vei minut ”maailmalle”. Espoolaisena varhaisaikuisena kuulinkin usein ystävieni suusta kysymyksen, että ”koska palaan taas Suomeen”, vaikka opparini aiheenvalinta veikin minut Suomen rajojen sisäpuolelle Etelä-Pohjanmaalle Ähtäriin. Opinnäytetyöni aihe käsitteli vaihtoehtoiseksi matkailukohteeksi lukeutuvaa maatilamajoituskohdetta, tarkemmin vanhaan kunnalliskotiin perustettua hostellia. Vanha maatila peltoineen ja perinnelaitumineen oli silloisen ekoyhteisön osuuskunnan ylläpitämä. Tutkin matkailijoiden motiiveja ja arvoperusteisia valintoja, joita he saattoivat tehdä ekologista matkailukohdetta valitessaan. Opinnäytetyön teko oli mitä mielenkiintoisinta. Muutin osittain asumaan yhteisöön ja sain koko majoitustoiminnan vastuulleni kesäksi. Samalla suoritin tutkimusta kyselylomakkein ja osallistuvan havainnoinnin avulla. Olin mukana ekoyhteisön elämässä tutkijan roolissa, mutta myös täysipäiväisenä majoitusvastaavana. Tein opinnäytetyöni niin perusteellisesti, että sen valmistuttua työ myös julkaistiin sen hetkisen Mikkelin AMK:n (nykyinen Kaakkois-Suomen AMK) B-julkaisuissa erinomaisin arvosanoin.
Ensin ekoyhteisöelämää, myöhemmin oma kahvila Ähtärin kulttuuritaloon
Vastavalmistuneena restonomina sain lopullisesti vastuulleni ekoyhteisön osuuskunnan hallinnoiman maatilahostellin ja myöhemmin kotieläinpihan, joiden parissa vuodet vierähtivät. Toimin joitakin kausia eko-osuuskunnan hallituksessakin sekä perustamamme yhdistyksen sihteerinä ja olin sitoutuneesti mukana kehittämässä toimintaa. Myöhemmin irrottauduin toiminnasta, muutin pois ekoyhteisöstä ja perustin Ähtärin kulttuuritaloon oman kahvila- ja catering-alan yrityksen. Nautin itsenäisestä työskentelystä ja vapaista käsistä suunnitella kahvilatoimintaa pienellä taloudellisella riskillä. Sain hoitaakseni kulttuuritalon kokouskahvitukset, pidin aulassa kahvilaa ja samalla valmistin leivonnaisia pitopalveluun sekä kahvilavalikoimaan. Yritykseni monipuolisti kulttuuritalon palveluita värikkäämmillä ja sen hetkisillä trendaavilla tuotteilla, kuten smoothieilla ja uudenlaisilla luomukahvi- ja -teevalikoimilla. Leivoin myös hapanjuureen leipiä ja pidin perjantaileipomoa, josta asiakkaat saivat ostaa tuoretta juureen leivottua leipää.
Monipuolisista pito- ja kokouspalveluista koostuva yritykseni ei kuitenkaan tavoittanut pienellä paikkakunnalla tarpeeksi asiakkaita. Paikka oli keskustasta sivussa, eikä kykyni markkinoijana olleet lähellekään nykyistä tasoa. Kulttuuritalon tilat eivät myöskään sallineet kahvilalleni omia asiakaspaikkoja, joten kahvilan vieminen seuraavalle tasolle kohti työntekijän palkkaamista kävi mahdottomaksi. Sain työpaikan Ähtärin eläinpuiston uuden kotieläinpihan (myöhemmin Farmi) kahvilasta, joten yrityksen muokkaus oli paikallaan. Ajoin kahvilan alas ja perustin omaan kotiini gluteenittomiin tuotteisiin erikoistuneen leipomon, josta valmistin käsin Ähtärin matkailualueen yrityksiin leivonnaisia palkkatyöni ohessa.
Luonteeni veti minua jatkuvasti oppimaan uutta ja syventämään tietämystäni, joten heti sopivan katveen tullen alkoi restonomitutkinnon jatkomahdollisuudet houkutella. Perheen perustaminen, kahvilayrityksen lopettaminen ja päätös muuttaa tulevan lapsen isovanhempien lähelle Seinäjoelle helpotti opiskelupaikan valintaa huomattavasti. Ruokaketjun kehittäminen YAMK-tutkintona oli itselleni luonnollinen jatke omaan osaamiseeni, sillä olin elämäni mittaan työskennellyt tavalla tai toisella ruoka-alalla.
Toinen opinnäytetyö – sen hetkisen elämäni parasta ja raskainta aikaa
Aloitin opinnot syksyllä 2019 ja valmistuin koronapandemian vauhdittamana kesäkuussa 2021. Opiskelu kahden vuoden sisällä vaati viimeisenä vuonna lähes täysipäiväisen sitoutumisen, varsinkin viimeisenä vuonna opinnäytetyön teon takia. Opinnoissa parasta oli aluksi eri alojen yhteen kerääntyminen samaan luokkatilaan. Etäopintojen yleistyessä hienoa oli huomata erilaisten teknologioiden haltuun ottamisen ja esiintymistaitojen kehittymisen. Päällimmäinen ja tärkein anti oli kuitenkin oman ajatusmaailman avartuminen ja asiantuntijatasoisen tiedon hallitsemiseen tarvittavien ensiaskeleiden ottaminen. Vaikka luulin seuraavani aikaa ja olevani perillä asioista, tunnistin hyvin monenlaista takapajuisuutta ajattelussani. Tässä kohtaa viimeistään ekoyhteisössä toimimisen jäljet alkoivat paljastua itsellenikin, sillä ekologista ajatteluani olikin ohjannut paljon monenlaisiin kognitiivisiin vinoumiin nojautuva tunnepitoinen ja jopa viherpopulistinen tyyli. Aikuisiällä opiskelu todella päivitti tehokkaasti tietojani ja lisäsi kriittistä ajattelutaitoani.
SeAMKin Ruokaketjun kehittämisen ylempi AMK-tutkinto sisälsi monenlaisia eri kurssitehtäviä, jotka tehtiin suoraan omalle työpaikalle tai työpaikan puuttuessa johonkin toiseen yritykseen. Mieleenpainuvin kurssi oli ravitsemuslaadun kehittäminen, jossa tutustuimme ilmastokysymyksiin ravitsemuksen kannalta sekä eri väestöryhmien ravitsemussuosituksiin. Työskentelin silloin henkilöstöravintolassa, jonka lounaslinjan otin suurennuslasin alle. Vertailin kasvisruokien ravintosisältöä suosituksiin ja lopulta tein ohjenuorat, millä vegaaniruokaa valitseva asiakas voisi saada itselleen ravitsemuksellisesti täysipainoisen aterian lounaslinjalta. Vegaaniruoka oli sinä hetkenä nouseva trendi sekasyöjien keskuudessa, joten oli tärkeää nostaa esille esimerkiksi ruoan riittävän proteiinin saanti ottamalla vegaaniruokailijan lautasmalli pohjaksi reseptiikkaan. Itselleni oli mielenkiintoista huomata tehtävää tehdessä, että myös täysvegaani voi unohtaa kasvikset lautaseltaan siinä missä sekasyöjätkin. Harha kasvisruokailijan suoja-aineiden runsaasta saannista korvaamalla eläinperäiset tuotteet kasvisruoalla oli nimittäin useilla aikoinaan tapaamillani aatteellisilla vegaaneilla vahva. Hivenaine- ja vitamiinitasolla huomio kannatti taas kiinnittää monipuoliseen (ja värikkääseen) salaattilinjastoon sekä kysynnän kasvaessa myös rikastettujen kasvijuomien tarjoamiseen asiakkaille.
Teimme myös muutamia ryhmätöitä, ja usein jouduin perhe-elämän järjestelyjen takia tekemään työt yksilötöinä. Vaihdoin työpaikkaa koronapandemian pakottamana, joten opintojen myötä sain myös olla mukana kehittämässä Espritin markkinointikyvykkyyttä sekä laadin savonlinnalaiselle vaatesuunnittelijalle kiertotalousmallin mukaisen suunnitelman. Viimeisin ravitsemuksenkurssi suoritettiin kansainvälisenä ryhmätyönä, jossa omat viestintätaitoni tekivät viimeistään isoimman harppauksen. Kolme maata (Espanja, Belgia ja Suomi) tekivät yhteistyötä ja monta vaativaa tehtävää yhdessä, mikä oli opettavaista, kuluttavaa ja antoisaa. Itsensä ymmärretyksi tekeminen ja muiden ymmärtäminen oli haastavaa, vaikka olin taustani takia työskennellyt vierailla kielillä aiemminkin. Oma kulttuurinen ymmärrys ihmisistä kasvoi ja opin itsestäni myös paljon viestijänä ja ihmisenä kurssin aikana.
Itselleni tärkeää oli myös saavuttaa tietämystä tutkimuksen teosta sekä tiedemaailman toimintatavoista. Hain itseohjautuvasti paljon tietoa ja lisäksi suoritin kesäopintoina CampusOnline-opintotarjontaportaalin kautta 5 opintopisteen verran tutkimuspainotteisia kursseja. Mieleenpainuvinta oli tutkimuskirjoittamisen kurssi, joka raotti tieteellisen kirjoittamisen vaativuutta ja hienoutta kannustavasti. Koko opiskelun parasta ja myös raskainta aikaa oli taas kerran opinnäytetyön tekeminen, jossa sain suorittaa itselleni tärkeään aiheeseen liittyvää laadullista tutkimusta osaavien ohjaajien ja asiantuntevien yhteyshenkilöiden tukemana. Sain toimeksiantajakseni opinnäytetyölleni Ruokaviraston, jonka panos turvallisen kotimaisen ruokaketjun eteen on mielestäni mittaamattoman arvokasta. Olin aivan onnessani, kun yhteistyö Ruokaviraston kanssa alkoi keväällä 2020.
Käsittelin opinnäytetyössäni ajankohtaista aihetta, jossa sosiaalisessa mediassa tapahtuva elintarvikkeiden markkinointi oli keskiössä. Ongelmakohdat löytyivät lain rajojen ylityksistä, joita oli selvästi havaittavissa eniten terveysperusteisesti markkinoitavien elintarvikkeiden (esim. ravintolisien) kaupallisessa viestinnässä. Nyt sain käyttää hyväkseni sitä kokemusmaailmaa, jota vaihtoehtoista äärilaitaa edustava ekoyhteisöelämä oli minulle antanut. Oman kokemukseni kautta pystyin lisäämään ymmärrystä tutkittavia kohtaan ja kasvattamaan tulkintaan pohjautuvan tutkimusmenetelmän tehoa. Pystyin hyvin sulautumaan uudelleen terveyteen keskittyneeseen kaupalliseen kulutuskulttuuriin ja löytämään sieltä niin tuttuja kuin uudistuneitakin rakenteita. Tein luonteelleni ominaista perusteellista tutkimustyötä reilun vuoden verran ja valmistuin taas kerran erinomaisella arvosanalla varustetun opinnäytetyön kanssa. Myöhemmin opinnäytetyö ja sen eteen tehty kova työ on poikinutkin yhteistöitä Ruokaviraston lisäksi muun muassa Kilpailu- ja kuluttajaviraston kanssa.
Opiskelun avulla analyyttisen ja syvällisen keskittymisen kyky esiin ja lisää ammattitaitoa
Olen opiskelujen kautta päässyt syvälliseen analyyttiseen ajattelutyöhön käsiksi. Ilman opiskelua ja opinnäytetöitä en olisi ollenkaan tietoinen tällaisesta syventymisen ja keskittymisen kyvystäni, josta voin vain olla hyvin onnellinen. Nyt ymmärrän, miten ajattelun monipuolistaminen ja metatasolla työskentely on urheilusuoritus siinä missä fyysinenkin suoritus. Opinnäytetyötä tehdessä ja epätoivon iskiessä mahdottomalta tuntuva este tuli ylitettyä, kun käytin hyväkseni nuoruudessa hankkimaani urheilutaustaa ja siitä opittua periksiantamattomuutta.
Olin opiskelujen ajan osa-aikatyössä ja koronapandemian takia hetken pois työelämästä. Työllistyin valmistumisen yhteydessä nykyiseen työpaikkaani, jossa koulutuksestani on monella tapaa hyötyä. Erityisesti elintarvikkeiden markkinointiin ja niiden myyntiin liittyvä tietämys antaa hyvän pohjan nykyiseen työhöni suklaaseen keskittyneessä pienyrityksessä. Ammatillinen osaaminen näkyy myös elintarvikehuoneiston ja sen omavalvonnan ylläpidossa, mikä liittyy suoraan elintarviketurvallisuuteen ja näin ollen asiakaspalvelun laatuun. Perusasioiden syvempi hallitseminen muun muassa poistaa turhia harhakuvitelmia, joita ruoka-alan yrityksissä helposti syntyy elintarviketurvallisuuteen liittyen. Valmiudet esimiestyöhön ovat myös kasvaneet koulutuksen myötä ja ammatillinen ote asiakasrajapinnassa on lisääntynyt. Tällä hetkellä olen tyytyväinen nykyiseen työtilanteeseeni, jossa saan toimia matkailijoiden, elintarvikkeiden sekä jälleenmyynnin parissa. Tavoitteenani on edetä jatkuvasti vaativimpiin ja vastuullisempiin työtehtäviin, haastaa itseäni, nauttia työnteosta ja saavuttaa työpanoksellani parempaa huomista tuleville sukupolville.
YAMK-tutkinnolla tohtoriksi?
Tulevaisuudessa saatan kaivata kuitenkin lähemmäs tiedemaailmaa tai elintarvikevalvontaan liittyvää viranomaistyötä, josta sain toisen opinnäytetyöni kautta pienen vilauksen kokea. Ylemmän AMK:n restonomin tutkinnolla on mahdollisuudet hakea myös tohtorikoulutukseen, jonka saatan myös jossain elämänkäänteessä toteuttaa. Saatan myös laajentaa osaamispohjaani kouluttautumalla lisää ammattikorkeakoulujen tai avoimen yliopistojen kursseilla. Kaipuu takaisin syvälliseen keskittymisen tilaan ja vaativaan ajatustyöhön on pysyvästi minussa olemassa. Erilaisiin ruoka-alan hankkeisiin työllistyminen voisi myös tulla kyseeseen tulevaisuudessa. Työskentely pitkäjänteisesti jonkin asian edistämiseksi kiehtoo, minkä toivottavasti saan joskus nahoissani kokea. Olen oppinut, että raskain ja stressaavin elämänvaihe onkin joskus sitä parasta aikaa, kun osaa tarpeeksi keskittyä olennaisimpaan eli työn tärkeyteen ja hyvään lopputulokseen.
Tällä hetkellä tuotan opinnäytetöistäni ja ammatillisesti itselleni kiintoisista aiheista verkkaisesti blogitekstejä ja julkaisen niistä myös otteita sosiaalisessa mediassa. Seuraan elintarvikealan kirjallisuutta, ravitsemustieteellisiä julkaisuja ja hakeudun tutkitun tiedon pariin. Kiinnostukseni kuluttajansuojaan, elintarvikelainsäädäntöön ja markkinoinnin rajoituksiin myös jatkuu ja toivon, että treenaus kriittisen ajattelukyvyn parantamiseksi pysyy loppuelämän yllä. Omien virheiden ja vajavuuksien myöntäminen jatkuu tervehdyttävällä tavalla julkaisemissani teksteissä ja toivon säilyttäväni yhteyden vaihtoehtoiseen ja toisenlaiseen ajattelumaailmaan uteliaisuuden ja uuden oivaltamisen toivossa.
Suosittelen syvästi
Suosittelen ylemmän AMK-tutkinnon suorittamista kaikille niille, jotka ovat valmiita astumaan syvemmälle asiantuntemuksen tasolle. Koulutuksesta saa irti kaikista varmimmin itselleen tarpeellisen, kun on mukana avoimella mielellä. Kolmen eri koulutusalan (bio- ja elintarvikeinsinöörit, restonomit ja agronomit) yhdistäminen ylempään tutkintoon on loistava mahdollisuus avartaa omia pölyyntyneitä ajatusmalleja. Jokaiselle jää vastuu siitä, miten hyvin tuulettaa ajan myötä parkkiintunutta ammattitaitoaan, vai jääkö turvalliselle vastarannalle mustavalkoisten käsitysten vangiksi. Monimuotona suoritettu tutkinto oli joustava ja ainakin omalla kohdallani myös tarpeeksi tehokas. Erityisesti etämahdollisuus antoi vielä enemmän mahdollisuuksia koulutuksen toteuttamiseen oman perhearjen lomassa. Työn ohessa suoritettuna koulutus toki verotti voimavaroja, mutta oli ehdottomasti sen arvoista. Itselleni kannustimena opiskeluun oli koulutuksen antamat meriitit omalla urapolulla, verkostoituminen, ajatusmaailman avartaminen ja myös uusien työllistymismahdollisuuksien löytäminen. Kirsikkana kakun päällä oli osaavat opinnäytetyön ohjaajat ja se panos, jolla SeAMKin opettajat meitä yAMKilaisia opettivat – kiitos!
Marika Fager
SeAMK alumni
Restonomi (ylempi AMK), Ruokaketjun kehittäminen
